MAXROUNDS POWERMAG 700 LIPAS

Irrotettavalla lippaalla varustettuja haulikoita on valmistettu lähes koko takaaladattavien aseiden olemassa olon ajan. Silti vain harva niistä on menestynyt kaupallisesti. Asiaan ovat vaikuttaneet niin ratkaisujen tekninen toimivuus, asiakaskunnan asenteet kuin hintakin. Venäläiset kuitenkin onnistuivat siinä missä kaikki muut epäonnistuivat ja Kalashnikovin rynnäkkökiväärin mekanismiin perustuvasta Saiga 12:sta tuli aikamme suosituin irtolippaalla varustettu haulikko.

Saigan suosiota ilmentää se, että venäjällä valmistettuun aseeseen tehdään osia ja lisävarusteita Ame­rikassa asti. Eräs varustetyyppi, joka tar­joaa haulikkoon lisää ominaisuuksia ovat vakiolippaan paikalle sopivat rumpulip-paat, joita on tarjolla tätä nykyä ainakin kolmen valmistajan toimesta. Amerikka­laisista valmistajista ainakin kaksi, MD Arms ja Alliance Armament valmistavat Saiga 12:een sopivia rumpulippaita. Näi­den kahden välillä käydään ainakin in­ternetissä melkoista vääntöä ja väittelyä ja kummallekin tuotteelle löytyy oma kannattajakuntansa. Rumpulippaita val­mistaa myös Tsekin tasavallassa toimiva Maxrounds, jonka rumpulippaan uusittu malli, Povvermag 700 saatiin Kaliberin tutkittavaksi.

Ainakin ulkoisesti Maxroundsin lipas muistuttaa Alliance Armamentin VVraith-maker lipasta. Olipa kumpi lippaista ta­hansa toisen kopio, kummankin lippaan suunnittelija on eittämättä velkaa jääkäri­kapteeni Yrjö Koskiselle, joka suunnitteli 1930-luvulla Suomi KP:n 71 patruunan rumpulippaan, jonka rakenne kopioitiin vähän myöhemmin Shpaginin suunnitte­leman PPSh-41 :n lippaaseen. Maxround­sin lippaan perusrakenne on siis saman­lainen kuin Suomi-KP:n rumpulippaassa. Povvermag 700:een sopivat 12 kaliberin haulikonpatruunat 76 mm eli 3 tuuman magnumiin asti. Lippaan kapasiteetti on 20 patruunaa.

Povvermag 700 on valmistettu pääasial­lisesti lastuamalla alumiinista ja teräkses­tä. Siinä on myös vastaus kysymykseen „mikä siinä oikein maksaa?“ Osa osista voi olla valmistettu myös vesileikkauksel-la tai lopulliseen muotoonsa pursotetusta alumiiniprofiilista. Piensarjatuotannossa kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Lipas rakentuu jousikuormitteisesta patruunoiden siirtokehästä, siihen kytke­tystä patruunan siirtovarresta sekä osat väliinsä kätkevistä etu- ja takakannesta. Siirtokehä on kahdesta hammaspyörää muistuttavasta alumiinirattaasta koostuva osa, joka jousineen on istutettu lippaan akseliin. Siirtokehän keskellä oleva akse­li on laakeroitu molemmista päistään lippaan pääty levyihin. Laakerointi tarkoittaa tässä tapauksessa ihan oikeita kuulalaa-kereita, jotka on istutettu päätylevyjen keskellä oleviin pesiinsä. Siirtokehään on kytketty vääntöjousi, jonka toinen pää on kiinni lippaan päätylevyssä ja toinen siirtokehässä. Varsinainen syöttöosa on siirtovarteen kytketty laakeroitu patruu-nannostin, joka ulottuu tyhjässä lippaassa lippaan huulille asti. Lippaanhuulet ja kiinnitysosat ovat erillisiä osia, jotka on kiinnitetty ruuveilla lippaan päätylevyi-hin. Lippaanhuulilla on ruostumattomas­ta teräksestä valmistettu vahvike, mutta muutoin lippaan yläosa on, kiinnitysosat mukaan lukien, alumiinia.

Lipas on kyljiltään avoin, joten patruu­nattanne on hyvin nähtävissä. Samoin avoin rakenne takaa sen, että lippaaseen pääsee kaikenlainen lika ja roska ulko­puolelta.

Powermag 700 on valmistettu lähtö­kohtaisesti Saiga 12:een, mutta sen voi sovittaa erillisellä muutossarjalla toiseen venäläiseen lipassyöttöiseen haulikkoon, Molot-tehtaan Vepr-12:een, joka on pe­rusrakenteeltaan samankaltainen kuin Saiga 12. 

Mitenhän tämä toimii?

Suurikapasiteettisten rumpulippaiden so­pivuudesta Saiga 12 haulikoihin – ainakin ilman virittämistä – on monta käsitystä. Asiassa lienee jotain totuutta, koska Al-liance Armament ilmoittaa nettisivuil­laan, että valmistamansa Wraithmaker-li-pas toimii keskimäärin 80% aseista ilman sovitustoimenpiteitä ja MD-Armsilla on erilliset ohjeet lippaan sovittamista var­ten. Syyksi sovittamisen tarpeeseen il­moitetaan Saigojen valmistustoleranssit. Amerikkalaisten ja venäläisten valmis­tajien tankolippaat toimivat Saigoissa kuitenkin pääsääntöisesti ongelmitta ja ilman sovitusta. Toleranssien lisäksi syitä lienee rumpulippaiden erityispiirteissä. Tämän seikan takia Powermag 700 koe-ammuttiin kahdella eri Saiga-12 -hauli­kolla, joista toinen oli pitkäpiippuinen Saiga 12 ja toinen lyhytpiippuinen Saiga 12K. Kumpikin aseyksilö toimii muovisilla tankolippailla AK-maisella luotettavuudella eli aseiden mekaa­nisessa toimintavarmuudessa ei ole puutteita.

Lipas on mitoitettu enintään 76 mm hylsylle. Lyhyemmät patruunat pääse­vät jonkin verran liikkumaan lippaan sisällä. Tällä seikalla ei kuitenkaan näytä olevan selkeää yhteyttä toimin­tavarmuuteen tai sen puutteeseen.

Pitkäpiippuisella Saigalla ammut­tiin 12/67 Tunetin Detente patruunaa 32 g latauksella, 12/70 Nike Sport Trap patruunaa 24 g latauksella sekä 12/70 Hubertus Max 42 patruunaa 42 g latauksella. Näistä patruunoista toimi luotettavasti vain 12/70 kalipe-rinen Niken Sport Trap 24 g latauksel­la. Se toimikin kevyestä latauksestaan huolimatta kokonaan ilman häiriöitä. Kaikilla muilla patruunatyypeillä, pi­tuudesta tai latauksesta riippumatta, ilmeni toimintahäiriöitä, jotka ilme­nivät joko häiriöinä ulosvedossa tai häiriöinä patruunan syöttämisessä pe­sään.

Ulosvetohäiriöt olivat satunnaisem­pia ja syöttöhäiriöt systemaattisempia. Syöttöhäiriöissä lukko ei nähtävästi käynyt niin takana, että se olisi ot­tanut patruunan mukaansa tai jostain muusta syystä lukko kulki patruunan kannan yli. Muutamassa tapauksessa patruunat jäivät jumiin lippaan syöt-töurassa.

Lyhytpiippuisella Saiga 12K:lla ammuttiin Gameboren 12/70 Trap patruunaa 24 g latauksella, Gamebore Clean Winner patruunaa 36 g latauk­sella, Sellier & Bellotin 12/67 Sport Slugia 28 g täyteisluodilla, muutamia Fiocchin Buckshotia 28 g latauksella sekä muutamia Sauvestren alikaliberi-täyteisiä.

Fiocchin ja Sauvestren patruunoilla ase toimi moitteetta. Laukausmäärä niillä oli kuitenkin rajoitettu. Sen sijaan molemmilla Gameboren patruunoilla ilmeni sekä ulosveto- että syöttöhäiri-öitä. Sellier & Bellotin täyteispatruu­na ei toiminut lainkaan. Tämä yhdis­telmä tuntui toimivan luotettavammin kovemmilla latauksilla ja S&B edusti otannassa kevyintä latausta.

Toimintahäiriöiden lisäksi lipas irto­si kaikkiaan neljä kertaa Saiga 12K:sta koeammunnan aikana; tätä ilmiötä ei sattunut pitkäpiippuisella Saigalla. 12K-malliin lipas oli varsin hankala kiinnittää ja jokaisella kiinnityskerralla täytyi erikseen varmistaa, että lippaan salpa oli palautunut lukitusasentoon. Aseyksilöissä oli tässä suhteessa eroa. Lisäksi Povvemag 700:n kiinnityssalvan vastinpinta on muodoltaan ja kulmaltaan erilainen kuin esim. AGP:n valmista­massa tankolippaassa. Aseiden mitoi­tuksessa on varmasti eroja, mutta niitä tankolippaiden esimerkin mukaisesti pystyy kompensoimaan kiinnitysosien mitoituksella ja muotoilulla. Rumpuli-pas asettuu samaan kulmaan kuin tanko-lippaatkin. Lippaan kulma lienee Saigan syöttögeometrian suhteen jonkinlainen kiveenhakattu totuus.

Lipas on kohtuullisen helppo täyttää. Avoimien kylkien kautta siirtokehää voi kääntää käsin kun patruunoita syötetään lippaanhuulten kautta lippaaseen.

Täytenäkään lipas ei ole niin raskas, että se hankaloittaisi aseen käsittelyä; tämä oli ainakin kolmen koeampujan kä­sitys. Sen koko ei ole myöskään käsitte­lyä rajoittava. Joissain tilanteissa se voi olla jopa kompaktimpi kuin pitkä tanko-lipas.

Mitä Maxroundsin Powermag 700 lip­paasta jäi sanottavaksi? Ainakin se, että lipas vaatii toimiakseen joko asekohtaisen sovituksen asesepän toimesta tai sopivan patruunan valinnan. Ehkä kumpikin on tarpeen. Lipas ei ole käyttökelpoinen tä­män kokeilun perusteella minkäänlaiseen virkakäyttöön. Urheiluammuntaan se lie­nee alun perin suunniteltukin ja siihen se on sopiva ainakin asekohtaisesti sovitet­tuna.

Lippaalla ei ole tällä hetkellä Suomes­sa maahantuojaa. Maxroundsin webbisivut löytävät osoitteesta www.maxrounds.com Lipas maksaa alumiinisen kuljetuslaukun kanssa Tsekinmaalla 429 €, joka ominaisuuksiin nähden on kohtuullisen paljon.